Maanantai

Masentava maanantai... Siinä sanonta, jota kuulen ja jota itse käytän. Itse asiassa olen oikeastaan Elänyt ja Piehtaroinut siinä. Mutta itse asiassa tarkemmin pohdittuani, minunhan pitäisi sittenkin olla näiden lama-aikojen alla päinvastoin liekeissä siitä, että on maanantai. Ja että saan herätä aamulla töihin. Ihan jokaisella ei ole näin.

Muistaisikohan jokaisesta maanantaista iloita, jos miettisi, mitä voisi olla, jos ei olisi "Masentavaa Maanantaita"? Entäs jos ei olisikaan töitä, mihin lähteä? Miten käyttäisin maanantain? Tiistain? Minkä tahansa päivän? Erottaisinko päiviä toisistaan, iloitsisinko siitä, että "onneksi on jo perjantai"?

Millä eläisin? Mieheni tuloilla kenties? Työttömyyspäivärahoilla? Toimeentulotuella? Joutuisin laskemaan, minkä verran minulla on rahaa käytössä kuukaudessa, viikossa, päivässä. Joutuisin elämään säästeliäästi. Minä, jolla ei sitä lahjaa ole... Kenties saisin ostettua lapselleni talvivaatteet uusina, kenties. Ehkäpä jossain kuussa minulla olisi varaa ostaa jotain itselleni, ehkäpä. Toivottavasti saisin säästettyä rahaa kesän perinteistä lomaristeilyä varten, toivottavasti. Arvostaisinko silloin asioita Aidosti?

Haluan niin kovasti muistaa iloita tästä päivästä, tästä Maanantaista, jona huomasin että minun on hyvä. Haluan niin kovasti muistaa iloita, että muistan tämän varmasti ensi maanantaina, kun taas ajattelen "Masentava Maanantai". Muistan. En silti uskalla luvata, että eläisin toisin...