Tämä vie aikaa...

... tämä elämä. Miten tähän rinnalle enää mitään "omaa juttua" kehittelisi, kun nykyistenkin juttujen kanssa on ihan riittämätön. Kevään tulo ei tällä kertaa ole tuonut virtaa mukanaan, niin kuin niin monesti aiemmin. Mistähän johtunee? Teen pakolliset, välttämättömät ja siihen se aika loppuukin. Ehkä tosin myös into, mutta ennen kaikkea aika. Onko arkeni tosiaankin näin täynnä "pakkoja"? Tässä ymmärrän sen "oman jutun" tarpeellisuuden, jonkin ajankäytössäni tällä hetkellä mättää. Tiedän kyllä mikä, toisen aikuisen puute. Toinen aikuinen (tosin onko mies koskaan aikuinen?) on tien päällä ja minä täällä. Minä, poikanen ja koiruli. Tuntuukin välillä siltä, että meidän perheemme voisi olla tässä, joku on välillä liikaa ja antaa itsekin sellaista viestiä. Mutta se olisikin ihan Oma Juttunsa, joten ei mennä siihen :).

Täältä tähän. Voimia minulle ja muille, lähes kesäisen auringon säteitä ja lempeitä tuulia, kenties jopa muutoksen tuulia...